perjantai 4. heinäkuuta 2025
Kansojen kärsimys pyhien sielujen puolesta, jotka kuolivat sodissa
Taivaan viesti Valentinalle Papagnalle Sydneyssä, Australiassa 19. kesäkuuta 2025
Lopetin iltahartaukseni ja kiitän Herraa kaikista armolauhauksista, joita saan joka päivä elämässani.
Ajattelin yöni olevan rauhallinen, mutta sitten kokoin yhden pahimmista öistä koskaan. Kestin niin paljon kärsimystä, ettei voinut nukkua.
Sanoin itselleni, että jos kipu on Herralta, niinkö se olkoon, mutta jos ei ole, niin ‘pois sinne, paha henki.’
Yhtäkkiä Enkeli tuli ja sanoi: “Kippusi on ihmisille, jotka kuolevat sodissa.”
Sitten Enkeli sanoi: “Tule, otan sinut mukaani niin voit nähdä itse asiasta.”
Yhtäkkiä Enkeli toi minut rakennukseen, joka oli tuhoutunut ja raunioina.
Kun astuin sisään rakennukseen, huomasin lattian olevan betonia, mutta kun aloin kävellä syvemmälle, aloitin upota, ja kun katsoin jalkani alle, kauhuni katsomiseksi seisi veressä. Verta alkoi virrata kaikesta rakennuksen sisällä. Alue oli täynnä verta — sekamelska pinkkiä ja punaisen väriä. Jalani upposi syvään vereen. Verta muistuttaneita palasia löytyi kaikkialla. Se oli kauhean näköinen kohtalo.
Yhtäkkiä ilmestyi erittäin pyhä nainen ja sanoi: “Valentina, autan sinua puhdistamaan tämä paikka.”
Harakkeja ilmaantui, ja aloitimme lattian pyyhkimisen harjalla veren poiston.
Kun olimme puhdistamassa, vasemmallani muutaman metrin päässä pienellä laiturilla seisi Enkeli, joka toi minut Purgatorioon ja meidän Herra Jeesus. He olivat keskustelussa keskenään, ja olin tarpeeksi lähellä kuulemaan mitä he sanoivat toisilleen.
Meidän Herramme kertoi Enkelille: "Rahvaan paha ei oppi anteeksi antamaan toisiaan eikä rakastamaan, vaan jatkaa tuhoamisessa ja tappamisessa — aina vihaa."
Saman aikaa kun puhdistin ja kuuntelin Herraamme puhetta, olin myös pelkäsi Häntä ajatellen, että Hän tulee tarkistamaan onko minä tehnyt hyvää työtä. Tuolloin kokoin syvyllisen kunnioituksen ja jumalallista pelkoa — pyhän jumalanpelon.
Pyhä nainen ja minä puhdistimme suurimman osan verestä, niin että nyt voimme nähdä betonialustaa, vaikka joitakin vereenpunaista tahrimaa jäi jäljelle. Joissain paikoissa piti harjailla verta ja ihmisen jäänteitä lattialta, mutta pyhän naisen läheisyys teki sen paljon helpommaksi.
Johtamalla minua suuren vereen tahruneen muovilevyyn maassa, hän sanoi: “Valentina, nosta tämä muovilevy ja vie se ulos (rakennuksesta) ja pese sen.”
Pyhä nainen jäi sisälle kun vetäisin muovilevyn ulos. Kun kastelein sitä kaikista vereen, kauhuni katsomiseksi ihmisen lihaa palasia ja luun sirpaleita alkoi ilmestyä muovillevylle.
Yhtäkkiä tunsin pahoinvointia yrittäen työntää lihanpalaset sivuille mutaan niin ettei kukaan näe sitä.
Enkeli tuli ulos seuraamassa minua ja sanoi: “Tehkä parhaasi puhdistaa sen.”
Minä sanoin Enkeleille: "Tunnen itseni huonoksi! Vihaan verta! En koskaan pitänyt veren näkemisestä."
Enkeli hymyili ja sanoi: "Se ei häiritse minua."
Minä vastasin: "Tein kaiken tämän, koska pelkäsin Herraamme sanovan jotain, jos en tehnyt työtäsi hyvin."
Enkeli sanoi: "Tiedätkö, että saat voimakkaan voiman Jumalalta? Muuten ilman Jumalan armoa et kykenisi tekemään tätä omillaan."
Veren puhdistaminen teki minut huonoksi tunteeksi, mutta pystyin selviämään siitä vain Jumalan armon avulla. Muuten olisin pyörtynyt. Tunsin hänen voimansa tulevan minun päälleni.
Minä sanoin: "Mutta silti vihaan verta. Sen näkeminen tekee minut huonoksi tunteeksi."
Enkeli sanoi: "Herraamme valitsi sinut tekemään kaiken, mitä olet tehnyt, ja olet osa Hänen Suunnitelmastaan siitä, mikä tapahtuu maailmassa tänään. Sinä lohdutat Herraamme, sillä Häntä loukkaa sota, joka on käynnissä, ja autat Pyhiä Sieluja, jotka ovat kuolleet niin kauheasti palasiksi repaistuna ja kuolevat katumattomina."
"Valentina, ole iloinen — palkkasi tulee olevan suuri. Herraamme Jeesus rakastaa sinua erittäin paljon. Rukoile maailmalle, että rauha tulisi pian."
Tunsin olevani ympärilläni tuhoa, mahdollisesti varsinaisen sodan hävityksen alueella. Kuulin ihmisiä puhuvan, mutta en nähnyt heitä. Se on niin kauheaa — ihmiset repaistuna palasiksi ja voin nähdä ihmislihaa ja luunpalasia. Joitakin lapsia kuoli tännekin.
Sitten Enkeli vei minut takaisin kotiini. Tunsin itseni huonoksi ja sairaaksi useiden päivien ajan, ja löysin syömisen vaikeaksi sen kokemuksen jälkeen.